Maisemaa Hauhon näkötornilta nähtynä
Komento "istu": Kamu seisoo, Milo makaa, Leevi istuu :)
Vietettiin viikonloppu Hauhon mökillä. Meiltä mukana oli Jere, minä ja koirat. Vierailevina Tiina, lapset ja Leevi käppänä.
Heti alkajaisiksi eräs perhe teki selväksi ettei koiria pidetä vapaana. Mitään ei heidän tarvinnut sanoa, mutta ilmeet ja eleet puhuivat puolestaan ;)
En tiedä oliko kyseessä pelko vai inho koiria kohtaan mutta myös perheen pienille lapsille tekivät selväksi ettei koirat ole kivoja!
Lapsi: "Äiti katso, ihania koiria"
Äiti: "Sinä et niihin koske! Pysyt erossa niistä!" :-o
Hellejakson jälkeen vuorossa oli pohjoistuulta, pientä sadetta ja viileää. Mutta saunassa ja grillissä lämpöä riitti.
Kamun ja Leevin yhteiselo oli aika sähäkkää. Vielä jäi hiukan epäselväksi kuka on kuka. Kovasti oli ilmassa murinaa ja rähinää. Lähinnä Kamu murisi Leeville ja Leevi vastasi murinaan mutteivät kuitenkaan alkaneet tappelemaan. Hihnalenkillä meni oikeastaan loistavasti, kylki kyljessä kaikki 3 koiraa kävelivät :) Eniten murinaa oli mökissä, viimeisenä päivänä kun lopulta voitiin pitää koiria irti, hyökkäsi Leevi Kamun päälle muutaman kerran. Silloin oli oikein tappelu pystyssä, muttei voittaja vieläkään selvinnyt kun me ihmiset puututtiin peliin.
Milo ei mökissä reagoinut nuorten poikien rähinöihin mitenkään, katseli vain ihmeissään sohvalta. Mutta ulkona näytti kyllä Leeville kuka on pomo, vaikkei siitä mitään epäselvyyttä ollutkaan.
Perjantaina koettiin erittäin jännä hetki lenkillä ollessamme, kun yhdestä pihasta hyökkäsi luoksemme, pyörätielle 3 vasikan kokoista koiraa. En tunne isojen koirien rotuja mutta olisiko olleet jotain laumanvartijoita... Melkoinen härdelli siinä syntyi kun yritettiin hätistellä koiria pois, siinä onnistumatta ja vetää samalla omia koiria eteenpäin. Kamu ja Leevi rohkeina snautsereina räksyttivät näille jättiläisille. Milo tarkasti tilanteen mutta viisaana koirana nosti selkäkarvat pystyyn, häntä alaviistoon ja nokka kohti mökkiä! :-D
Jättiläisistä 2 jäi omalle tontilleen päivystämään mutta 1 seurasi meitä tovin aikaa. Halusi kai varmistua että asia tuli selväksi, ettei meitä kaivattu heidän reviirilleen. Huh! Tilanteesta selvittyämme oli jalat hetken aikaa setsuuria.
Ei olleenkaan kiva tilanne, varsinkin kun käveltiin tosiaan yleistä pyörätietä. Tämä kokemus rajoitti sitten meidän lenkkeilyämme. Myös kuntopolku (jossa aikaisemmin olemme lenkkeilleet) menee tämän talon toiselta puolelta ja koirien haukunta on aina kuulunut myös sinne (ja koiratkin vilahtaneet). Tällä kertaa emme koirien kanssa uskaltautuneet sinnekään.