Metsälenkkiä

Aamupäivällä lähdettiin Rengon metsiin. Heli ja Unna olivat menneet edeltä meille maaliin. Me saavuttiin paikalle ja minä lähdin viemään Miloa väärään paikkaan jäljen alulle. Ihmettelin kun Milo kovin vastahakoisesti tuli perässäni ja vikisi toiseen suuntaan. No, muutaman puhelinsoiton jälkeen selvisi että olin ymmärtänyt jäljen lähtöpaikan väärin. Ei muuta kuin takaisin autolle ja nokka sinnepäin minne Milo oli kokoajan menossakin ;)

Annoin Milolle hajun Unnan pannasta ja sitten mentiin! Vauhtia oli taas aikalailla vaikka jälki ehti vanhettua ehkä n. ½ tuntia. Yksi kulmakin jäljessä oli, juuri siinä kohtaa Unna antoi pienen äänimerkin, Milo ei voinut erehtyä mihin päin pitää kääntyä. Niin taas löytyivät Unna sekä Heli.

Päästettiin koirat vapaaksi ja mentiin tuttu lenkki. Saivat taas purkaa energiaansa kunnolla, vauhtia riitti ja tuntuivat koirat nauttivan. Kyllä oli itsellekin piristävää päästä metsään ja kerrankin ulkoilemaan valoisaan aikaan. Viikolla kun on jo lähes pimeä kun pääsee töistä :(

Autolle saavuttuamme Milo autoon ja Unnalle parit hakutreenit. Ei ollut Unnalla mitään ongelmia, hyvin haki :) Lopuksi vielä leikitettiin molempia koiria vuorollaan. Helillä oli supi taskussa, se oli erittäin mielenkiintoinen lelu :) Hauskaa oli sekä koirilla että emännillä. Lenkin kruunasi se että Unna hyppäsi ekan kerran itse autoon! Unna joka ei suuremmin autoilusta välitä :)

Iltapäivällä kävin hakemassa Annelta trimmipöydän lainaksi, huomista kurssia varten. Aika kätevä peli, tollainen pitää varmaan itsellekin hommata.
Nyt on Milo kammattu ja takut selvitetty, valmiina huomiseen.

Etsintää Nurmijärvellä

Puolelta päivin käytiin muorilla hirvipaistilla.

Iltapäivällä lähdettiin Nurmijärvelle Uudenmaan etsijäkoirien treeniringin treeneihin.
Milo pääsi ekana etsimään russelia jonka nimi ei tule nyt päähään... (Eetu?).
Jälki kulki ensin tien vieressä hiekalla, siirtyi asvaltille, tienylitys ja metsään. Jälki oli noin 10-15 minuuttia vanha ja pituudeltaan ehkä 500 m. Tarkkaa työtä Milo taas teki, ei mitään ongelmaa. Edes tienylitys ei tuottanut ongelmia vaikka jouduin siinä Milon pysäyttää, koska auto lähestyi. Milo ilmaisi aika kaukaa, ehkä 20 m päästä. Mutta ilmaisu oli aivan selkeä. Hieno poika :)

Sitten mentiin maaliin russeli Rasmukselle ja sen jälkeen vielä Bitille. Sainpa yhden heijastinhuivinkin siellä myytyä, ei ihan turha reissu ;) Nyt tarvitsis enää ommella ja lähettää se huivi.

Illalla käytiin vielä Janican synttärikaffeella. Milo jäi kotiin lepäileen.

Aamulenkillä satuttiin juuri paikalle kun läheisen vanhustentalon (tai senioriasuntolan?) pihassa Svea mummolta oli lähtenyt rollaattori käsistä ja mummo perässä päistikkaa nurmikolle kumoon. Mummo oli selvästi paniikissa yrittäessään kieriä rollaattoria kohti, sisävaatteissaan :(
Onneksi satuttiin paikalle, Milo kiinni lipputankoon (vaikka mielellään olisi mummoa tervehtinyt), mummo pystyyn ja saatto kotiovelle. Onneksi ei mummoa sattunut! Päivän hyvä työ tuli tehtyä heti aamusta.

Iltapäivällä lähdettiin Tiinan ja Leevin kanssa Päiville Turenkiin. Päivi halusi koittaa heidän koirien kanssa etsintää. Ensin Tiina ja Leevi lähtivät Roopelle maaliin. Onni ja Milo jäivät polun varteen (puihin kiinni) odottamaan. Onni ja Milo pitivät melkoista säestystä taustalla, joka selvästi vähän häiritsi Roopen keskittymistä. Aikansa Roope ihmetteli mikä on homman nimi, Päivi antoi Leevin hajun uudestaan, jolloin Roope lähtikin sitten etsimään. Varmaan hiukan eri reittiä meni kuin mitä Leevi oli kulkenut, mutta kyllähän Leevi lopulta löytyi. Roope haisteli alussa maata, lopussa meni ilmavainuilla.
Kun palattiin näiden kahden kiljukaulan (Milo ja Onni) luo, siellä jo joku lenkkeilijä ihmetteli että mikä homma, koirat kun huusivat kuin syötävät!

Seuraavaksi tehtiin Onnille jälki. Minä menin Roopen kanssa maaliin, Tiina jäi Leevin ja Milon kanssa polulle odottamaan. Onni tuli kuin tuulispää ja löysi meidät hetkessä. Oli kyllä käynyt Leevin hajulla mutta palasi takaisin oikealle hajulle. Onnin etsintää helpotti se että etsittävänä oli oman perheen koira :) Samalla tavalla olisi pitänyt tehdä Roopellekin, niitä häiriötekijöitä kun oli niin paljon...

Lopuksi tehtiin vielä Leeville. Me mentiin Milon kanssa maaliin. Leevillehän on tehty ennenkin ja tiesi heti mistä on kyse :) Jälki oli ehkä 150 m, suora. Oli tosi helppo, seuraavaksi täytyy Leeville ottaa vaikka 1 kulma ja pidempi matka :)

Milolle ei nyt tehtykään kun tarkoitus oli päästää koirat vielä vapaaksi ennen hämärää. Ja niinhän me päästettiin. Päivin koirat ottivat heti jalat alleen ja kääpiöt pinkoiva perässä minkä kintuista pääsivät! Milo (kuin Leevikin) uskaltaa näiden poikien perässä lähteä minusta ties kuinka kauas, minuutin verran olivat aina poissa näkyvistä. Roope oli pidempäänkin, taisi käydä tekemässä laavulle tulet ;)
Lenkkeilyn jälkeen poikettiin Päiville iltakahville.

Metsäretkeä, etsintää ja vaatteita

Milo ja Ikean tuliainen

Iltapäivällä lähdettiin taas Unnan ja Helin kanssa Rengon metsiin. Ensiksi tehtiin taas Unnalle hakua, minä olin maalimiehenä Helin ohjeiden mukaan. Hyvin Unna jutun on ymmärtänyt ja toimi juuri niin kuin oli tarkoituskin, on lajista selvästi innoissaan :)

Seuraavaksi Unna ja Heli lähtivät Milolle maaliin. Milokin oli tosi innoissaan kun laitoin jälkiliinan kiinni. Arvasi mikä homma on edessä ja ketä etsitään ;) Kyllähän Heli ja Unna lopulta löytyivätkin vaikkei Milo suoraan heidän jälkiä seurannutkaan. Poikkesi tieltä "väärälle" puolelle metsään, sinne missä tehtiin hetki sitten Unnalle hakua. Pyöri siellä aikansa kunnes jatkoi hiekkatietä eteenpäin. Unna ja Heli olivat kääntyneet hiekkatieltä oikealle, me jatkettiin suoraan n. 10 m päässä olevaan risteykseen. Siellä Milo pyöri aikansa ja lähti metsään, sinne suuntaan jossa Unna ja Heli olivat. Aika pyörimiseksi sielläkin meni, yritti ilmavainua, lopulta taisi kuulla Unnan äänen ja lähti heitä kohti. Aika vaativa oli jälki tällä kerralla, Milo kyllä yritti ja yritti muttei mennyt niin tarkasti kuin aikaisemmin. Ehkä tiellä oli muitakin tuoreita jälkiä.

Etsintöjen jälkeen päästettiin koirat irti ja samoiltiin hetki metsissä. Vauhtia kaksikolla taas riitti :)

"Eräopas" ja koirat

Laphalainen eräopas löysi jäkälää



Unna ja uusi huomioliivi

Hieno kontakti ;)


Repen uusi takki.

Myynnissä olisi samanlainen(mutta isompi) huomiotakki/-liivi kuin Unnalla päällä. Koiran selän pituus pitäisi olla yli 45 cm. Sopiva varmaan saksanpaimenkoiralle, rotikalle tai muulle sitä kokoluokkaa olevalle. Hinta 10 €.

Etsintää Klaukkalassa

Tänään suuntasimme auton nokan kohti Klaukkalan Tornimäkeä, jossa pidettiin Uudenmaan etsijäkoirien treeniringin treenit. Paikalla oli meidän lisäksi 4 koirakkoa. Lähdimme Milon kanssa Nompalle (p&s käppänä) maaliin. Kävelimme pientaloalueella ehkä reilun kilometrin verran, lopuksi mentiin metsän puolelle maaliin. Jokunen tovi odoteltiin etsijöitä, Nomppa etsi meitä kuulemma 40 minuuttia (itse en katsonut kelloa).

Nomppa ja Karoliina jäivät samaan paikkaan odottamaan Sania ja Bittiä jotka puolestaan etsivät heitä. Me Milon kanssa lähdettiin autoille päin. Näiden etsintöjen jälkeen koirakko (jonka nimi ei jäänyt mieleen) lähti meille maaliin. Jälki kulki nyt ensimmäisen kerran myös lenkkipolulla, tähän asti on etsitty vain metsässä. Hyvin Milo jäljen selvitti, aikalailla nenä maassa meni. Risteyksen kohdalla lähti ensin väärään suuntaan, pysähtyi ja mietti hetken kunnes lähti taas oikeaan suuntaan. Hetken päästä maali jo löytyikin. Minulla vaan meni ilmaisu aivan ohi, puhelin kun pirahti soimaan juuri ennen maaliin saapumista :/

Saimme ohjeeksi että kannattaa jatkaa nyt näitä "lenkkipolku" jälkiä. Vaikkapa hetki lenkkipolkua jonka jälkeen kääntyä metsään. Näinhän me sitten tehdään :)

Vein muuten Nompalle huivin mennessäni. Hyvin näytti sopivan. Taas on 1 käppänä lisää huivitettu :)

Maalimies tähystää kivellä

Lenkkeilyä tyttöjen kanssa

Loppuviikosta Milo on treffaillut tyttöjä ahkerasti. Torstaina käytin brasilianterrieri Nupun (ja Leenan) kanssa Rengon metsässä lenkkeilemässä. Siellä sai koirat painattaa vapaana sydämmensä kyllyydestä. Pimeä "yllätti" meidät, loppumatkan koirat kävelivät tiiviisti lähettyvillämme.

Perjantai-iltana lenkkeiltiin Unnan (ja Helin) kanssa keskustan-asemanseudun maastoissa. Tuli Unnallekin monta uutta asiaa; ohikiitävä juna (useampiakin kappaleita), rautatieasemalla kulkemista ja vielä metalliportaat joista näkee alas maahan asti. Lap'halainen ei ihmetellyt mitään, saalisti vain yökkösiä. Miloa metalliportaat pelottivat enemmän, tuli kuitenkin paremmin ne nyt Unnan perässä kuin aikaisemmilla kerroilla. Pakkohan sen pennun perässä oli pysyä!

Lauantaina iltapäivällä lähdettin Unnan (ja Helin) kanssa Rengon metsään. Aluksi tehtiin Unnalle pientä ihmisjälkeä, samaa jota Unna on pelastusharkoissa jo aikaisemmin treenannutkin. Hyvin Unna minut kiven ja puun takaa löysi :)
Seuraavaksi Heli ja Unna lähtivät Milolle maaliin. Annettiin jäljen vanhentua ehkä 10 min ja lähdettiin Milon kanssa etsimään. Erittäin nopeasti Unna ja Heli löytyivät. Jäljessä oli 2 kulmaa ja matkaa yhteensä ehkä 200-300 m. Seuraavaksi täytyy varmaan vanhentaa jälkeä.
Näiden pienten treenien jälkeen päästettiin koirat vapaaksi ja lähdettiin pienellä kävelylenkille metsään. Koirista löytyi taas vauhtia. Unna voittaa pitkän matkan juoksussa, mutta Milo ketteryydessä ja nopeissa käännöksissä :) Nyt on sekä koira että emäntä väsy..

Osta halba huivi!

Lähdettiin illalla Käikälän pururadan läheisyyteen treenaamaan etsintää. Leevi, Tiina ja Janika tulivat kavereiksi. Ensin tehtiin Leeville jälki, ensimmäisen kerran EI näkölähtö. Nopeasti Leevi jäljen selvitti vaikka aikamoista siksakki menikin. Leevi ei juurikaan maata haistellut vaan oikasi ilmavainulla, mutta maali löytyi :)

Milolle tehtiin jälki jossa oli 90 asteen kulma (1 kpl). Milokin selvitti jäljen nopeasti, alun meni nokka maassa, lopun matkaa ilmavainulla.

Lopuksi lenkkeiltiin ja filmattiin koiria uusien heijastinhuivien kanssa. Näitä saa tilata meikäläiseltä, eikä ole hinnalla pilattu ;)

Muotitietoinen käppänä

Häikäisevän komea käppänä

Tänään tuli paketti Kangastukusta:

- punaista sadekangasta

- vuorikangasta

- heijastinkangasta

- pinkkiä maastokuvioista fleecekangasta

- vihertävän/rusehtavaa maastokuvioista fleecekangasta

- kuminauhaa

- vinonauhaa

Nyt on kangasta mistä ommella vaikka mitä. Milolla vaatteita vaan on jo omiksi tarpeiksi, joten mitä teille tehtäisiin?

Etsintää

Tänään oli viimeinen kerta etsintäkoirien alkeiskurssia. Tällä kerralla ei oltukaan Myllykoskella vaan Ilveskallioilla, Nurmijärvellä edelleen siis. Lähdettiin Milon kanssa ensin maaliin. Maasto oli aika vaikeakulkuista, jouduinkin Miloa suunnilleen vetämään perässäni. Milo kun oli sitä mieltä ettei tonne voi kukaan terve koira ja ihminen mennä! Mutta mentiin kuitenkin :) Tällä kerralla annettiin jälkien vanheta n. 30 min, eli aika tovi odoteltiin metsässä.

Kärsivällinen maalikoira

Nopeasti Pimu meidät sitten löysi kun matkaan pääsivät.

Seuraavaksi olikin Milon etsintävuoro. Toby oli mennyt maaliin, vaikeakulkuista oli sekin maasto. Risukkoa, louhikkoa, rämettä.... Milo haisteli taas tarkasti Tobyn valjaita ja lähti matkaan. Lähdössä vähän etsi mihin suuntaan pitäisi mennä. Koska jälki oli jo 30 min vanha, Milo teki huomattavasti enemmän töitä kuin viikko sitten, jolloin jälki oli tuore. Louhikolle asti edettiin hyvin, siinä Milo jäi vähän miettimään asioita. Emme Sanin kanssa kiinnittäneet Miloon ollenkaan huomiota, katselimme vain muualle. Hetken mietiskeltyään, päätti palata vähän takaisinpäin ja sai taas jäljestä kiinnni ja niin matka jatkui. Hetken rämpimisen jälkeen maalikoirakin löytyi. Milo ilmaisi Tobyn pysähtymällä, josta seurasi kehut ja palkka.

Hieman ennen ilmaisua Milo vingahti muutaman kerran, en tiedä mitä se merkitsi. Ilmaisiko vingahtamalla että lähellä ollaan vai mitä vinkui. Täytyy seurata miten seuraaavilla kerroilla ilmaisee.

Seuraavaksi onkin sitten "etsintäkoe". Eli normaali jälki, mutta jäljestämistä tulee seuraamaan joku edistyneempi ohjaaja. Luultavasti meidän koe pidetään 28.9.2008. Sen jälkeen voimme harjoitella treeniringissä. Tätä harrastusta varmaan jatketaan, niin hauskaa se on!

"Koiraviikonloppu" Hauholla

Unna

Koko koiralauma

Perjantaina lähdettiin Hauholle mökkeilemään. Tarkoituksena oli nauttia ulkoilmasta, pitää koiria mahdollisimman paljon vapaana, lenkkeillä, harjoittaa etsintää ja jälkiä. Mukana olivat siis koirat Milo, Leevi ja Unna sekä minä, Jere, Tiina, Janika, Juho ja Heli.

Koirien vapaanapito ei onnistunutkaan ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus, nimittäin mökkikylän kaikissa mökeissä oli asukkaat. Meidän koirien lisäksi alueella oli dalmispentu Eetu (10 vkoa) sekä isompi narttukoira, jonka rotua en tiedä. Kaikkea muuta suunniteltua (ja suunnittelematonta) sitten tehtiikin. Perjantai-ilta meni "alueeseen tutustuessa"; saunomista ja grillailua (sekä vähän Leijona Pastilli shottia.)

Koiraetsintä alkamassa

Unna ja Heli jäljellä

Janika ja Leevi odottavat vuoroaan

Mökkien ympäristössä on tosi kivat ulkoilumaastot joissa tehtiin koiraetsintää. Lauantaina Leevi ja Unna etsivät ensimmäisen kerran, ja molemmilla meni kivasti. Tehtiin aamupäivällä heille pienet jäljet näkölähdöllä, Milolle tehtiin pidempi jälki, joka oli lopulta aika vaativa. Metsäosuudet menivät hyvin mutta hiekkatielle tullessamme jälki vaikeutui huomattavasti. Mutta kyllä se Milonkin maalimies löytyi :)

Iltapäivällä tein Leeville ja Milolle tonnikalajäljen mökin lähistölle. Leeville helpompi kun oli ekakertalainen, Milolle hiukan vaikeampi. Leevi hoksasi jutun juonen heti ja tonnikalakätkö löytyi ja upposi Leevin sisuksiin. Milolle tein hiukan vaikeamman, luulin että selviää hienosti mutta toisin kävi. En tiedä eikö ymmärtänyt mikä on idea vai häiritsikö ympäristötekijät liikaa mutta ei selvästikään ollut asiasta innostunut. Illalla vielä ennen saunaa käytiin pieni lenkki ja tehtiin kaikille koirille pienet etsinnät. Milollekin tällä kerralla helpompi, että saisi onnistumisen tunteen. Kaikki löysivät taas maalinsa hyvin :) Unna hiukan lähdössä mietti että uskaltaako lähteä, maalin suunnasta kun kuului kokoajan ison koiran haukuntaa. Kun haukkuminen hetkeksi taukosi, lähti Unnakin jäljelle ja Leevi löytyi nopeasti.

Illalla sitten taas saunottiin ja grillattiin, nukkumaan mentiinkin tällä kerralla jo hyvissä ajoin.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin taas lenkkeilemään. Mentiin Hauhon harjuja pitkin keskustan urheilukentälle ja pyörätien kautta takaisin. Sitten olikin jo aika lähteä kotiin. "Kurssiohjaaja" vielä kiitti leirille osallistuneita ja toivoi yhtä innostunutta osanottoa myös ensi kerralle ;)

Hauskaa oli, tätä viikonloppua muistellaan vielä pitkään :)

Kotimatkalla Skodan takapenkillä oli väsynyttä väkeä

Y-jälki

Toiseksi viimeinen kerta etsijäkoira -alkeita Nurmijärvellä. Mennessä poikkesin Hyvinkään terrieri.netiin, tällä kerralla sinne osasinkin.
Ostoslistalla:
- PlaqueOff (1 Sarin kissoille, 1 Milolle)
- Virpac CET hammashoitosarja (Milkan koirille)
- jälkiliina
- maistuvaa ruokaa
Kaikkea löytyi ja lasku oli yli 100 € :-O

Kurssilla oli tällä kerralla teemana Y-jälki. Eli ideana on että 2 koiraa lähtee yhtäaikaa maaliin, alkumatkan menevät yhtämätkaa, kunnes hajaantuvat, toinen vasemmalle, toinen oikealle (siinä tulee 1 kulma). Molemmat kävelevät jonkin matkaa ja tekevät taas kulman, muodostaen "kulmikkaan" Y:n. Ideana tässä on että etsijäkoiran täytyy osata lähteä seuraamaan näistä kahdesta jäljestä juuri oikeaa, sitä mistä hänelle on annettu haju.

Milo lähti jäljelle ekana, oli aivan tohkeissaan heti kun jälkiliina kiinnitettiin valjaisiin, veti kuin heikkopäinen. Kun annoin hajun Bitin heijastinliivistä, Milo haisteli sen tarkasti ja kun annoin käskyn "Etsi", lähti vauhdikkaasti jäljelle. Meni tosi vauhdikkaasti, vauhdikkaammin kuin kertaakaan aikaisemmin, suorastaan veti kokoajan. Eteni osittain ilmavainulla, välillä maasta otti vain varmistuksen. Kulmatkin menivät ilman ongelmia. Lopulta Bitti (musta käppänä muuten ;) ) löytyi ja Milo ilmaisi sen pysähtymällä ja terästäytymällä. Hienosti meni!
Jälki oli toisaalta vaikea, kun oli 2 koiran jäljet mutta Milon jälki tällä kerralla tosi tuore, se helpotti.

Ensi keralla onkin sitten viimeinen kerta alkeiskursssia. Ens kerralla mennäänkin eri paikkaan, nähdään osaako koirat etsiä muuallakin kuin Myllykoskella ;)

Olin aamupäivän töissä E-HKK:n agilityskisoissa Ahveniston koulun kentällä. Olin ratahenkilönä, eli rataa rakentamassa ja tippuneita rimoja nostamassa. Iltapäivällä hain Milon mukaan, kisoja seuraamaan.

Illalla Unna ja Heli tulivat Katisiin ja tehtiin kartanon mailla Milolle pieni jälki. Nopeasti ja helposti löytyivät Unna ja Heli. Lopuksi tehtiin pieni kävelylenkki Hätilään.

Hevosia ja etsintätreeniä

Iltapäivällä lähdettiin taas kohti Nurmijärveä, poiketen Viralaan Outia ja Pikeä moikkaamaan. Outi ja Adalmiina olivat sänkkärissä ratsastamassa, tässä vähän kuvia:

No missä ne hevoset on?


"Sieltähän ne laukkaavatkin mua katsomaan"


Olen kyllä aika hieno! (ja tiedän sen)

Mutta niin on Pirkkokin!

Tukka jäi kyllä kampaamatta

Kuvaus sessioiden jälkeen lähdettiin siis etsintätreeneihin Myllykoskelle.
Tällä kerralla oli tarkoituksena etsiä n. 15 min. vanha jälki. Lopulta kävikin niin että Milo joutui etsimään peräti 45 min vanhan jäljen. Anoukan etsiminen kun kestikin yllätävän kauan ja Milo etsi vasta Anoukan jälkeen. Maalissa oli ihana mäyrisnarttu Pimu. Etsintä meni tosi hyvin, ottaen huomioon että jälki tosiaan oli jo 45 min. vanha. Milo tiesi kokoajan mitä oli tekemässä, vaikkakin muutaman kerran poikkesi jäljeltä. Palasi kuitenkin aina takaisin omatoimisesti ja jatkoi jälkeä.

Vasta aivan lopussa (kun minä jo näin maalin), Milo lähti väärään suuntaan erittäin määrätietoisesti ja vauhdikkaasti. Sieltä jouduin Milon pyytämään takaisin jäljelle, josta saikin heti taas kiinni ja johdatti meidät maaliin asti. Ihana pimu löytyi :)
Aikaisemmin kun olin seuraamassa Anoukan etsintää, pyörimme alueella jonne Milo nyt määrätietoisesti pyrki. Olisikohan haistanut meidän jäljet siellä (ilmavainulla). Mahdollisesti, en osaa sanoa .

Tämän jälkeen menimme Milon kanssa maaliin ja etsijäksi tuli Koda. Jälki oli ehkä 200-300 m. Milo odotteli maalissa ihan nätisti. Koda onneksi myös löysi meidät aika pian, nälkä nimittäin kouri jo meikäläisen mahassa. Tuli mieleen siellä odotellessa että eväät ei olis pahitteeksi, maalissa kun joutuu kuitenkin aina vaan pidempiä aikoja olemaan. Ehkä mä ensi kerralla otan voileivän, ettei tarviset Milon nakkeja syödä :O

Töiden jälkeen pakattiin kamat ja lähdettin kohti Nurmijärveä. Menomatkalla poikettiin Viralaan Pikeä ja Outia moikkaamaan. Myös Päivi oli tallilla, toi Sallan jalkapalloseuran myymiä toffeita ja irtokarkkeja, nam! Outi puolestaan oli tuonut Milolle pyyhkeitä ja minulle muutaman paidan, kiitos niistä :) Vettä tuli oikein kunnolla, mutta Outi vaan urhollisesti ratsasti :)


Nurmijärveä lähetyessämme ilma kirkastui, eikä enää satanut.

Ensin me menimme Milon kanssa maaliin ja etsijäksi tuli mäyräkoira Pimu. Pimu oli ensimmäistä kertaa joten teimme n. 50 m matkan näkölähdöllä. Nopeasti Pimu meidät löysikin, mutta oli vähän ihmeissään kun ei mitään peuran sorkkaa löytynytkään vaan koira sekä ihminen. Pimu on nimittäin aikaisemmin käynyt verijäljillä.

Seuraavaksi menimme maaliin Anoukalle. Tähän reittiin tehtiin 1 n. 45 asteen kulma. Anoukaa ei homma ilmeisesti oikein kiinnostanut, harhaantui reitiltä ja oli vähän ihmeissään että mitä tässä pitäis tehdä. Mutta löysi meidät lopulta kuitenkin.

Viimein oli meidän vuoro etsiä. Maaliin meni Toby. Tarkoituksena oli tehdä n. 150 m suora, ilman näkölähtöä. Milo otti hyvin hajun ja ymmärsi heti mikä on jutun juoni. Lähti vauhdilla seuraamaan hajua. Vaikka reitin piti olla suora, oli siinä 1 pieni käännös, jossa Milo hiukan mietti, mutta lähti sitten oikeaan suuntaa taas reippaasti edeten. Lopulta Toby löytyi ja Milo pysähtyi sitä ilmaisemaan. Hieno poika!


Teimme vielä toisenkin jäljen. Nyt maaliin meni Pimu, jälki oli reilu 200 m jossa oli 45 asteen kulma. Tälle jäljelle Milo suorastaan hinkui, kun tiesi mitä kivaa on odotettavissa :) Jälki meni pellonreunaa, metsän puolella. Lähti tosi vauhdikkaasti ja määrätietoisesti jäljelle, kävi kerran pellon puolella (ja törmäsi piikkilankaan, muttei onneksi repinyt itseään vaan odotti kiltisti että autan pois). Piikkilangoista päästyään jatkoi jälkeä hyvin kunnes tultiin kulmaan. Jatkoi kulman suoraksi vajaa 10 metriä, mietti hetken ja palasi kulmaan takaisin. Pyöri siinä hetken, päätti ottaa varman päälle ja palasi vielä vähän lisää, ja jatkoi matkaa nenä aivan maassa. Haistoi varmaan Pimun jokaisen tassun jäljen :) Meni nyt kulman tarkasti. Jatkoi tosiaan niin nenä maassa että lähes törmäsi Pimuun, muttei kuitenkaan ;) Pysähtyi ja kuulemma nosti etutassuaan. Vitsi olin Miloon tyytyväinen. Vaikka oli tuossa kulman kohdassa vähän "hukassa", ei pyytänyt meiltä ihmisiltä tukea/apua vaan ratkaisin ongelmansa ihan itse.

Pimun omistaja löysi metsästä kanttarelleja ison kasan ja jäi niitä poimimaan, niinpä me mentiin Milon kanssa vielä 3. kerran maaliin. Tällä kerralla tehtiin jälki Kodalle. Peilikuva jäljestä jonka Pimu teki Milolle. Koda harhautui kerran jäljeltä mutta löysi meidät kuitenkin.

Hauskaa taas oli ja hikikin tuli.

Tobyn omistaja kysyi minkä ikäinen Milo on? Kun kuuli että (vasta) 1v 5 kk, totesi että te olette varmaan tokoilleet paljon kun koira on noin rauhallinen ja "hanskassa" :-D Milo on kyllä saanut tämän rauhallisuutensa ja "hanskassa olemisen" syntymälahjana, se vaan on tuollainen mussukka :)

Huih! Aika iso ja utelias toi Pike.

Etsijäoppilas Milo

Tänään alkoi se odottamani Uudenmaan Etsijäkoirien alkeiskurssi. Kurssille otettiin vain 4 koirakkoa, joten jokainen saa yksilöllistä opetusta. Heli lähti tällä kerralla meidän mukaan kuunteluoppilaaksi.

Aluksi ohjaajat demonstroivat meille etsinnän. Laura ja Roihu lähtivät maaliin, me odottelimme hetken ja sen jälkeen ohjaajamme Sani antoi koirallensa Bitille (joka on muuten musta käppänä) alkuhajun Roihun valjaista. Niin Bitti lähti jäljelle, me perässä. Saimme myös nähdä tapauksen että koira hukkasi hajun (lähtikin toisen koiran hajun perässä väärään suuntaan) ja oli vähän eksyneen näköinen. Sani ohjasi Bitin sinne missä Bitti vielä oli ollut hajulla ja antoi Bitin uudestaan haistaa valjaita. Niin Bitti lähti taas määrätietoisesti jatkamaan matkaa, kosken sillalla hän taas vähän mietti, mutta jatkoi kuitenkin oikeaan suuntaan ja lopulta löysi Lauran ja Roihun ehkä puolen kilometrin päästä lähtöpaikasta.

Demon jälkeen Sani kertoi meille Uudenmaan etsijäkoirien toiminnasta ja kursseista. Sen jälkeen päästiin itse koiriemme kanssa harjoittelemaan etsimistä. Ekalla kerralla harjoiteltiin n. 50 metrin matkaa ns. näkölähtönä. Milo oli ensimmäinen maalikoira. Annoin Milon liivin Anoukan omistajalle ja lähdimme siis metsään. Kävelimme suoraan noin 50 m ja pysähdyimme odottamaan ensimmäistä etsijää. Pian etsijä meidät löysikin :) Anoukan omistaja jätti vielä metsään Milolle loppuhajun, eli hänen omat liivinsä ja niiden päälle palkka. Palkkana oli kuivia nappuloita, Milo ei niitä oikein arvostanut.... joten Sani antoi taskustaan nakinpalan palkaksi :D

Seuraavaksi oli Topin vuoro etsiä Anouka, se kävi kuin vanhalta tekijältä :)
Seuraavaksi Milo sai etsiä Topin. Mua jännitti että tajuaako Milo ollenkaan mistä on kyse. Annoin Milon haistaa Topin kaulakantaa ja sanoin "etsi". Kyllähän Milon osasi jäljelle lähteä ja etenikin aika rivakasti aluksi, kunnes valkoisen prinssin jalkakarvoihin tarttui risuja, eikä pystynyt enää liikkua..... Ei auttanut muuta kuin minun poistaa häirtsevät risut. Pelkäsin jo ettei Milo enää muista mitä oli tekemässä, mutta mitä vielä. Jatkoi nenä maassa matkaa, kunnes maali löytyi. Kehuin Miloa kovasti heti kun hän näki maalin ja terhakoitui. Hieno koira!

Tällä kerralla emme tehneet muuta. Nyt korat saavat miettiä että mitä ihmettä tuli tehtyä ja ensi torstaina sitten uudestaan :) Oli tosi hauskaa, menisipä viikko nopeasti :)

Milon viikkoon ei agilityn jälkeen ole kuulunut normaalia lenkkeilyä kummempaa. Tänään peruin sittenkin jalostustarkastukseen menon. Vien Milon sinne vasta ensi keväänä/syksynä. Nyt Milo on vielä "keskeneräinen", ei siis kehittynyt ruumiiltaan vielä aikuiseksi. Eipähän tarvitse jälkikäteen jossitella jos tulos ei minua tyydytä ;)

Tänään menen Nurmijärvelle seuraamaan etsintätreenejä, jotta tiedän meidän treenien alkaessa edes vähän mistä on kyse. Mennessä poikkean Hyvinkään terrieri.netiin ostamaan Joseran ruokaa. Sitä on kovasti kehuttu, mutta Hämeenlinnassa sitä ei myydä. Katsotaan, kelpaisiko se meidän nirppikselle.

Lisäys: Terrieri.netiin en sitten koskaan osannutkaan. Luulin osaavani vanhasta muistista, mutta toisin kävi. Ja lopulta tuli jo kiire Nurmijärvelle. Noh, ensi kerralla kartan tai navigaattorin opastuksella.
Etsintätreenien seuraaminen oli mielenkiintoista, alkaispa meidän kurssi jo pian! Toivottavasti Milo on etsinnöistä yhtä innoissaan kuin minä :D

Illalla käytiin Unnan ja Helin kanssa Mooreenilla lenkkeilemässä.


Verenhimoinen kettu! vaiko Unna?
















Tältä Milo näytti metsäreissun jälkeen. Hauskaa omistaa valkoinen koira :)