Loppuviikosta Milo on treffaillut tyttöjä ahkerasti. Torstaina käytin brasilianterrieri Nupun (ja Leenan) kanssa Rengon metsässä lenkkeilemässä. Siellä sai koirat painattaa vapaana sydämmensä kyllyydestä. Pimeä "yllätti" meidät, loppumatkan koirat kävelivät tiiviisti lähettyvillämme.
Perjantai-iltana lenkkeiltiin Unnan (ja Helin) kanssa keskustan-asemanseudun maastoissa. Tuli Unnallekin monta uutta asiaa; ohikiitävä juna (useampiakin kappaleita), rautatieasemalla kulkemista ja vielä metalliportaat joista näkee alas maahan asti. Lap'halainen ei ihmetellyt mitään, saalisti vain yökkösiä. Miloa metalliportaat pelottivat enemmän, tuli kuitenkin paremmin ne nyt Unnan perässä kuin aikaisemmilla kerroilla. Pakkohan sen pennun perässä oli pysyä!
Lauantaina iltapäivällä lähdettin Unnan (ja Helin) kanssa Rengon metsään. Aluksi tehtiin Unnalle pientä ihmisjälkeä, samaa jota Unna on pelastusharkoissa jo aikaisemmin treenannutkin. Hyvin Unna minut kiven ja puun takaa löysi :)
Seuraavaksi Heli ja Unna lähtivät Milolle maaliin. Annettiin jäljen vanhentua ehkä 10 min ja lähdettiin Milon kanssa etsimään. Erittäin nopeasti Unna ja Heli löytyivät. Jäljessä oli 2 kulmaa ja matkaa yhteensä ehkä 200-300 m. Seuraavaksi täytyy varmaan vanhentaa jälkeä.
Näiden pienten treenien jälkeen päästettiin koirat vapaaksi ja lähdettiin pienellä kävelylenkille metsään. Koirista löytyi taas vauhtia. Unna voittaa pitkän matkan juoksussa, mutta Milo ketteryydessä ja nopeissa käännöksissä :) Nyt on sekä koira että emäntä väsy..
1 kommentti:
Jo vain se yökkökin käy paremman puutheessa saaliista kun ei niitä koppeloitakhaan ollu liikkeellä.
Lähetä kommentti