Aamulla piti tarkistaa puhelimesta olenko yöllä jutellut Annen kanssa, en ollut. Unta siis oli se että pennut olisivat syntyneet. Plääh! Koko päivän olen vilkuillut puhelintani, jos olis tullut viesti enkä ole kuullut merkkiääntä? Mutta viestiä ei ole tullut. Illalla tuli kyllä sähköpostilla väliaikatietoa, välillä Candy on kovinkin levoton, mutta tällä hetkellä taas nukkuu tyytyväisen oloisena. Odottavan aika on pitkä! Ja jännitys huipussaan niin kasvattajalla kuin täälläkin (ja tuntuu olevan monessa muussakin paikassa ;) )
Illalla lähdimme kuitenkin agilityyn. Teema olivat twist sekä pakkovalssi (olikohan se tuollainen?). Lopputulemana voidaan sanoa että minä olen ihan puujalka. Ei taipunut twistit eikä valssit. Täytynee kuivaharjoitella kuviot kuntoon kotona, ilman koiraa. Miloon olen kyllä ihan tyytyväinen, meni juuri niin hyvin (tai huonosti) kuin minä ohjasin. Voi Milo raukka, ei me koskaan voida aloittaa kisauraa kun ohjaaja ei kehity!
Lopuksi otettiin kontakteja. Me Milon kanssa otettiin puomia. Sen kanssa meillä ei ole mitään ongelmaa. Keppejä myös. Nyt meni paremmin kuin koskaan. Milon on selvästi hiffannut että niitä on tarkoitus pujotella!! Kun ohjaan niin että koira on minun vasemmalla puolella, menee hyvin. Mutta kun koira on minun oikealla puolellani, ei mene ollenkaan niin hyvin. Minulle vaikeampi puoli... mutta sitäkin täytyy kuivaharjoitella kotona.
Viimeiseksi otettiin vielä keinua, joka viime kerralla oli jostain syystä erittäin pelottava. Pidin Milon valjaista kiinni ja Jukka vaimensi keinua, ekoilla kerroilla Milo jännitti tosi paljon. Mutta kovasti kehuen ja palkaten suoritti kyllä (ei kyllä ollut muita vaihtoehtojakaan). Otetiin keinu tosi monta, lähes kymmenen kertaa. Viimeiset kerrat meni jo huomattavasti paremmin, eteni keinulla jo reippaasti eikä jännittänyt ollenkaan. Saas nähdä miten ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti