Viime yönä Kamu oli kakannut eteisen maton siihen kuntoon että aamulla matto meni rullalle ja parvekkeelle odottamaan pesua.... Oli nimittäin useampi löysä läjä tullut. Tänään täytyykin antaa iltaruoka hitusen aikaisemmin että ehtisi kaikki kakat tekemään vaikka illan aikana.

Aamupissalla käytin molemmat koirat yhtäaikaa. Kamu tekee hyvin kaikki asiat ulos, heti kun lasken sen maahan. Ihan niinkuin ymmärtäisi jo että näin pitääkin tehdä. Toki niitä asioita sitten tulee kotonakin, sekä paperille että muualle. Milo oli vähän ihmeissään aamulenkin lyhyydestä, mutta Kamua alkaa heti ulkona märässä palella. Selvähän se kun maavara on niin pieni, kokoajan roiskuu vettä masun alle. Tultiin hetkeksi kotiin, leikitin vähän Kamua ja sitten lähdettiin Milon kanssa käymään Hätilässä. Kun tultiin kotiin, Kamu nukkui kevythäkissä kaikessa rauhassa Hyvä juttu, ei siis ainakaan koko aikaa ole huutanut.

Puolelta päivin sitten tulivat Heli, Leila, Jaana, Mallu ja Aila kahville (huom. ei lounaalle :p ) ja koiria katsomaan. Milo oli vieraista aivan innoissaan, kuin olisi jokaiselle yrittänyt kertoa mitä kummaa (kauheaa?) täällä on tapahtunut, tänne on muuttanut pentu! Kamukin kävi jokaisen reippaasti tervehtimässä ja tulihan sieltä tuliaisiakin molemmille koirille. Aila otti paljon kuvia uudella hienolla kamerallaan, kunhan saan ne, laitan tänne näkösälle muutaman.

Iltapäivällä lähdettiin sitten Milon kanssa kävelylle, ilma oli tosi lämmin, lumet sulaa kohinalla. Jäälle ei ole enää asiaa muuta kuin saappaat jalassa, ja kohta ei varmaan enään ollenkaan. Kutalanjoen suulle oli laskeutunut 3 joutsenta.

Myöhemmin lähdettiin Kamun kanssa vielä harjoittelemaan remmissä kävelyä. Se sujui mallikkaasti, Kamu kun vielä haluaa kävellä aivan minun kintereilläni. Käveltiin muorille, matkaa on ehkä 200 m. Koko menomatkan Kamu käveli itse, muorilla sitten pitikin jo ottaa pienet unet. Muori kävi näyttämässä naapureillekin paskiaista (pohjalainen hellittelynimi kenties?).

Illalla lähdetään vielä Milon kanssa agilityyn :)
Ainiin, Kamu mahtuu hyvin kävelemään Milon mahan alta. Mainitsin tämän siksi että sitten joskus myöhemmin voin miettiä miten kauhean pieni se Kamu onkaan ollut :)



Ensimmäinen rouhetikun syönti, tai pureskelu, ei saanut vielä oikein palasia irti mutta kutiaville ikenille tekee varmasti hyvää

Remmilenkillä kuin isot koirat konsanaan





Takaisin päin tultiin ilman remmiä.

Milo suhtautuu Kamuun edelleen aika viileästi. Kamu yrittää välillä pyytää leikkiin mutta Milo on kuin ei huomaisikaan ja lähtee pois. Mutta mitään sellaista pomotusta Milon puolelta ei ole ollut mitä etukäteen pelkäsin. Hyvin uskallan ne tarvittaessa jättää kaksinkin kotiin. Olisi kiva tietää mitä Milon päässä liikkuu, saattaa se olla vähän loukkaantunut :(