Pikkuisen päivitystä

Harmittavan vähän on tullut otettua valokuvia Kamusta. Aina ulkona tulee mieleen että "ainiin, se kamera on taas kotona". Uloslähtiessä kun on niin paljon muistettavaa (kakkapussit, namit, hihnat, koirat) ja liikaa liikkuvia osia (Kamu sylissä ja Milo jossain jaloissa) ja näiden lisäksi yleensä on kiire. Kamulla kun on aika suora suoli ruokakupilta lattiatasoon...
No, puhelin yleensä on housun taskussa ja sillä saa välttäviä kuvia onneksi otettua.

Koirien yhteiselo on mennyt loistavasti, yli kaikkien odotusteni. Milo ei Kamulle rähjää, antaa leikkiä leluillaan ja jos ei anna, käy yksinkertaisesti vain hakemassa lelun Kamulta, mitään ärinöitä siihen ei tarvita. Mikä on Milolta aika erikoista. Normaalisti tekee hyvinkin äänekkäästi selväksi mitkä lelut ovat hänen! Kaverusten painia voisi katsella vaikka tuntitolkulla :)

Lenkkeilyt on hoidettu välillä yhdessä (aamu ja iltapissat), muuten sitten erikseen. Kamu heti ruuan ja nukkumisen jälkeen kainaloon ja talon päätyyn asioilleen sekä pienelle puistokävelylle. Sitten taas raput ylös ja koiran vaihto, Milon kanssa pidemmälle lenkille. Välillä tuntuu etten muuta ehdikään kun ulkoilla, mutta mikäs näissä kevätsäissä on lenkkeillessä.

Maanantai-iltana käytiin Milon kanssa pidempi kävelylenkki Sairiossa, aina meijerioppilaitokselle asti. Mulla oli nappuloita taskussa ja aina kun koira tuli vastaan, yritin saada Milon huomion, ohitettiin koira ja sen jälkeen kovat kehut ja nappulaa poskeen. Meni lähes täydellisesti! Olenhan tähän pyrkinyt ennenkin, mutta nyt se vasta onnistui. Hitsi oli hieno tunne! Täytyy nyt tuulettaa kun siihen mahdollisuus on. Pelkäänpä että oli vain "hyvää tuuria", eikä tarkoita että seuraavalla kerralla menisi yhtä hyvin.... (pessimisti).

Mutta Kamun kanssa ulkoilu, huoh! Positiiviset asiat ensin:
- ei vastustele hihnaa eikä pantaa, kävelee ihan kivasti. (Mitä nyt kotipihassa alkaa vetämään ulko-ovelle ja kotiin)
- eivät Milon kanssa paini ulkona niin että hihnat olisivat siitä syystä sekaisin
- tekee joka reissulla alkumatkasta vähintäänkin pissat, useimmiten myös kakat
- on reipas ja ihana

Mutta... Kun näkee muita koiria, alkaa sen päiväinen murina, rähinä ja kohti! :( On pelästyttänyt jo alakerran staffiuroksen sekä naapurin kiltin Pipsa spanielin. Molemmat perääntyivät omistajiensa jalkojen taakse. No, Pipsan kanssa pääsivät kyllä sopuun. Syöttelin molemmille nappuloita niin pelko katosi molemmilta ja Kamukin oli ihan rauhassa ja hiljaa. Ollaan tutustuttu myös naapuritalon Pimuun, murinan kanssa Kamu Pimuakin lähestyi mutta nappulat tekivät taas tehtävänsä ja tilanne rauhoittui. Staffin kanssa ei olla vielä tuttavuutta tehty sitten ekan epäonnistuneet tapaamisen.... Ja staffia kohtaa tuntuu Kamulla tosiaankin olevan jotain hampaankolossa. Eilen nähtiin staffin omistaja (ilman koiraa). Kamu häntä heiluen meni häntä tervehtimään kunnes haistoi Repen (staffi) hajun ja alkoi murisemaan :(

Ainakaan uskallusta ei pennulta puutu! Kunhan rokotukset ovat kunnossa, alkaa mieletön sosialistaminen. Eihän ton kanssa pysty muuten mihinkään koulutuksiinkaan mennä jos vaan räyhää. Ajattelin kyllä näihin muutamiin tuttuihin koiriin tutustuttaa jo ennen rokotuksiakin, eli Pimuun ja Pipsaan, joita lähes päivittäin kuitenkin nähdään.



Eilen oli huvittava tilanne kun fasaanikukko oli puistotiellä. Katselin jo kauempaa että kukko kovasti pöyristelee höyheniään, naaraita näytti olevan lähettyvillä... mietin jo itsekseni että käyköhän kukko Kamun (tai minun) päälle, pitäisikö ottaa Kamu syliin? Eikä mitä, Kamu kun huomaa kukon (joka on tulossa meitä kohti), laittaa rähinän päälle ja lähtee taas hyökkimään kohti. Kukko sai jalat alleen ja me päästiin jatkamaan matkaa. Suojelukoira :)

Tässä muutamia kamerakuvia viikkojen varrelta:

Milo ja Kamu ensimmistä kertaa makoilemassa samalla sohvalla, Turengissa isäni luona.


Idänpään kentällä



Joutsenia Kutalanjoen suulla