Agilitypäivä taas. Rata oli yksinkertainen, muttei helppo. Radalla oli vain puomi ja aitoja. Harjoiteltiin sekä takaaleikkausta että takaavientiä (onkohan oikea termi?) sekä yritettiin saada koira irtoamaan pitkällä suoralla jossa vain aitoja.
Meillä ei taaskaan mennyt oikein putkeen :( Juuri muutama viikko sitten hehkuttelin miten ollaan edistytty... nyt tuntuu että kehitys on pysähtynyt. Aidat olivat medikorkeudessa, Milo lähes pysähtyi aina esteen eteen ennen hyppyä. Selvästi arasteli hyppäämistä ja oli erittäin hidas.
Kouluttaja Jossu sitten kysyikin että ei kai Milolla ole jumeja selässä, koitti myös selkärangan viereisiä lihaksia muttei Milo kosketteluun mitenkään reagoinut. Laskettiin sitten aidat minikorkeuteen ja johan alkoi vauhtia ja intoa löytyyn. Jossu katsoi Milon hyppyjä ja sanoi että ojentaa kyllä jalat hyvin taakse, kipeät koirat kuulemma koukistavat takajalat usein vatsan alle. Että tuskin selässä kuitenkaan mitään on, kotona kun kepeästi hyppää "ikkunanlaudallekin" kyttäyspaikalleen. Mutta laitetaan se hieroja kuitenkin mietintään :)
Suurin syy tuohon arasteluun on varmasti edelleen se muutaman viikon takainen esteen pudotus. Koska Milon intoa ei missään nimessä haluta sammuttaa eikä vauhtia tappaa, treenataan toistaiseksi miniesteillä.Milo ei kauhean hyvin irronnut eteen siinä aitasuorallakaan, mutta harjotusta vaan, eiköhän se siitä.
Meillä oli myös kepit ja rengas kentän laidalla itsenäistä harjoittelua varten. Rengas meni nyt ilman mitään ongelmaa, mutta katsotaas taas kun se on radalla ;)
Kepeillä tapahtui selvä edistyminen! Oikealta (minulle helpommalta) puolelta ohjattuna meni jo melko hyvin. Vasemmalta puolelta ohjattuna ei kyllä vielä sujunut.... mutta edistystä kuitenkin edes kepeillä on tapahtunut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti