Lähdettiin vapaisiin ratatreeneihin vaikka oli melko kuuma päivä/ilta. Otin Kamunkin mukaan, tutustumaan toisiin koiriin ja harjoittelemaan joitain esteitä.
Loma-aika ja kuuma ilma varmaan vaikuttivat siihen ettei meitä ollut kuin 3 treenaajaa. Ihan hyvä, ei mennyt ihan koko ilta Kirstulassa.
Ensin käytin koirien kanssa pissalenkillä. Kamu ilmoitti saapumisestaan, mutta muuten käyttäytyi ihmeen rauhallisesti eikä räksyttänyt muille koirille. Laitoin Kamun autoon (ikkunat ja takaluukku auki), sillä välin kun käytiin Milon kanssa treenaamassa.
Rata meni kohtalaisen hyvin. Ekalla kerralla ei meinannut hypätä rengasta, mutta otin sen muutaman kerran yksittäisenä esteenä niin sekin alkoi taas sujumaan. Otettiin rata kahteen kertaan. Kepit alkavat sujumaan aina vaan paremmin. Itse vaan en osaa ohjata niin että olen keppien vasemman puolella, harjoitusta, harjoitusta.
Kamu oli sillä välin autossa aivan hiljaa! Hienoa :)
Viime kerralla huusi kokoajan autossa, nyt siis positiivistä kehitystä havaittavissa :)
Laitoin Milon autoon ja Kamun otin ulos. Mentiin kentän laidalle syömään nakkeja, leikkimään ja seuraamaan muiden ratoja. Kamu käyttäytyi tosi hyvin! Muutaman kerran haukahti toisille koirille mutta suurimman ajan oli ihan hiljaa, eikä murissut ollenkaan.
Kun kaikki olivat tehneet ratatreenin, otettiin Kamun kanssa ensin putkea. Kamu paineli menemään kuin viimeistä päivää, suorastaan rakasti putkea. Olisi juossut läpi kokoajan, vaikken edes pyytänyt. Laitoin putken molemmat päät jo hiukan mutkalle ja sinne vaan sujahti. Hieno homma! Seuraavaksi mentiin puomille... se ei ollutkaan ollenkaan niin kiva, Kamua jännitti ihan vietävästi. Puolipakolla jouduin kuljettamaan valjaista kiinni pitäen eteenpäin, nakin perässä ei tullut. No, päästiin se viimein loppuun asti. Mentiin taas pari kertaa putkea ja uudestaan puomille. Nyt nostin Kamun ylös ja lähdettiin siitä etenemään. Jonna tuli avauksi, liikuttamaan Kamun takajalkoja, etujaloilla otti sitten itse askelia. Nakkeja pystyi syömään, eli liian stressaantunut ei ollut muttei se hyvinkään mennyt...
Jonna antoi neuvoksi että ensi kerralla nostan Kamun alastulolle, noin 10 cm päähän kontaktipinnasta, kun saan houkuteltua kontaktille, isot kehut ja palkka ja lähdetään puomilta pois. Seuraavan kerran taas hiukan ylemmäs ja taas hiukan jne. Ylösmenoa (koko puomia) harjoitellaan vasta viimeisenä. Lopuksi juostiin vain yhdessä kentällä ja mentiin sitä ihanaa putkea muutaman kerran, jotta treeneistä jäisi hyvä mieli. Kamu seuraa minua kentällä tosi hyvin, vaikka muitakin koiria oli kentällä. Toivotaan että jatkuukin näin, vaikka epäilen että jossain vaiheessa alkaa muut koirat kiinnostamaan..
Hain Milon autosta (nukkui takapenkillä tyytyväisenä) ja kierrettiin koirien kanssa Kirstulan kenttä kerran ympäri. Sitten Leilan kautta kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti