Keskiviikkona Milo pääsi taas treenaileen agilityä. Rata vaikutti melko helpolta, muttei sitä ollut kuitenkaan. Ihan jokaiselle koiralle löytyi joku vaikea kohta, jota sitten joutui hinkkaamaan. Milon kompastukivenä oli puomin alla oleva putki. Ei meinannut millään mennä putkeen vaan aina syöksyi puomille, vaikka miten tarkasti olisin ohjannut, näyttänyt kädellä ja huutanut "PUTKI!" Syynä tietty puomin hauskuuteen on yleensä kontaktilla odottava nakki...
Oli meidän radassa vähän muutakin sanomista, lähinnä siitä (taas kerran) että minun pitäisi edetä. Koira töksähtää heti kun minun liikkeeni loppuu.
Keppeihin olen edelleen supertyytyväinen! Keväästä ollaan edistytty aika lailla. Eiköhän sitä vauhtiakin kepeille löydy lisää pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti