Tänään alkoi se odottamani Uudenmaan Etsijäkoirien alkeiskurssi. Kurssille otettiin vain 4 koirakkoa, joten jokainen saa yksilöllistä opetusta. Heli lähti tällä kerralla meidän mukaan kuunteluoppilaaksi.
Aluksi ohjaajat demonstroivat meille etsinnän. Laura ja Roihu lähtivät maaliin, me odottelimme hetken ja sen jälkeen ohjaajamme Sani antoi koirallensa Bitille (joka on muuten musta käppänä) alkuhajun Roihun valjaista. Niin Bitti lähti jäljelle, me perässä. Saimme myös nähdä tapauksen että koira hukkasi hajun (lähtikin toisen koiran hajun perässä väärään suuntaan) ja oli vähän eksyneen näköinen. Sani ohjasi Bitin sinne missä Bitti vielä oli ollut hajulla ja antoi Bitin uudestaan haistaa valjaita. Niin Bitti lähti taas määrätietoisesti jatkamaan matkaa, kosken sillalla hän taas vähän mietti, mutta jatkoi kuitenkin oikeaan suuntaan ja lopulta löysi Lauran ja Roihun ehkä puolen kilometrin päästä lähtöpaikasta.
Demon jälkeen Sani kertoi meille Uudenmaan etsijäkoirien toiminnasta ja kursseista. Sen jälkeen päästiin itse koiriemme kanssa harjoittelemaan etsimistä. Ekalla kerralla harjoiteltiin n. 50 metrin matkaa ns. näkölähtönä. Milo oli ensimmäinen maalikoira. Annoin Milon liivin Anoukan omistajalle ja lähdimme siis metsään. Kävelimme suoraan noin 50 m ja pysähdyimme odottamaan ensimmäistä etsijää. Pian etsijä meidät löysikin :) Anoukan omistaja jätti vielä metsään Milolle loppuhajun, eli hänen omat liivinsä ja niiden päälle palkka. Palkkana oli kuivia nappuloita, Milo ei niitä oikein arvostanut.... joten Sani antoi taskustaan nakinpalan palkaksi :D
Seuraavaksi oli Topin vuoro etsiä Anouka, se kävi kuin vanhalta tekijältä :)
Seuraavaksi Milo sai etsiä Topin. Mua jännitti että tajuaako Milo ollenkaan mistä on kyse. Annoin Milon haistaa Topin kaulakantaa ja sanoin "etsi". Kyllähän Milon osasi jäljelle lähteä ja etenikin aika rivakasti aluksi, kunnes valkoisen prinssin jalkakarvoihin tarttui risuja, eikä pystynyt enää liikkua..... Ei auttanut muuta kuin minun poistaa häirtsevät risut. Pelkäsin jo ettei Milo enää muista mitä oli tekemässä, mutta mitä vielä. Jatkoi nenä maassa matkaa, kunnes maali löytyi. Kehuin Miloa kovasti heti kun hän näki maalin ja terhakoitui. Hieno koira!
Tällä kerralla emme tehneet muuta. Nyt korat saavat miettiä että mitä ihmettä tuli tehtyä ja ensi torstaina sitten uudestaan :) Oli tosi hauskaa, menisipä viikko nopeasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti