Töiden jälkeen pakattiin kamat ja lähdettin kohti Nurmijärveä. Menomatkalla poikettiin Viralaan Pikeä ja Outia moikkaamaan. Myös Päivi oli tallilla, toi Sallan jalkapalloseuran myymiä toffeita ja irtokarkkeja, nam! Outi puolestaan oli tuonut Milolle pyyhkeitä ja minulle muutaman paidan, kiitos niistä :) Vettä tuli oikein kunnolla, mutta Outi vaan urhollisesti ratsasti :)


Nurmijärveä lähetyessämme ilma kirkastui, eikä enää satanut.

Ensin me menimme Milon kanssa maaliin ja etsijäksi tuli mäyräkoira Pimu. Pimu oli ensimmäistä kertaa joten teimme n. 50 m matkan näkölähdöllä. Nopeasti Pimu meidät löysikin, mutta oli vähän ihmeissään kun ei mitään peuran sorkkaa löytynytkään vaan koira sekä ihminen. Pimu on nimittäin aikaisemmin käynyt verijäljillä.

Seuraavaksi menimme maaliin Anoukalle. Tähän reittiin tehtiin 1 n. 45 asteen kulma. Anoukaa ei homma ilmeisesti oikein kiinnostanut, harhaantui reitiltä ja oli vähän ihmeissään että mitä tässä pitäis tehdä. Mutta löysi meidät lopulta kuitenkin.

Viimein oli meidän vuoro etsiä. Maaliin meni Toby. Tarkoituksena oli tehdä n. 150 m suora, ilman näkölähtöä. Milo otti hyvin hajun ja ymmärsi heti mikä on jutun juoni. Lähti vauhdilla seuraamaan hajua. Vaikka reitin piti olla suora, oli siinä 1 pieni käännös, jossa Milo hiukan mietti, mutta lähti sitten oikeaan suuntaa taas reippaasti edeten. Lopulta Toby löytyi ja Milo pysähtyi sitä ilmaisemaan. Hieno poika!


Teimme vielä toisenkin jäljen. Nyt maaliin meni Pimu, jälki oli reilu 200 m jossa oli 45 asteen kulma. Tälle jäljelle Milo suorastaan hinkui, kun tiesi mitä kivaa on odotettavissa :) Jälki meni pellonreunaa, metsän puolella. Lähti tosi vauhdikkaasti ja määrätietoisesti jäljelle, kävi kerran pellon puolella (ja törmäsi piikkilankaan, muttei onneksi repinyt itseään vaan odotti kiltisti että autan pois). Piikkilangoista päästyään jatkoi jälkeä hyvin kunnes tultiin kulmaan. Jatkoi kulman suoraksi vajaa 10 metriä, mietti hetken ja palasi kulmaan takaisin. Pyöri siinä hetken, päätti ottaa varman päälle ja palasi vielä vähän lisää, ja jatkoi matkaa nenä aivan maassa. Haistoi varmaan Pimun jokaisen tassun jäljen :) Meni nyt kulman tarkasti. Jatkoi tosiaan niin nenä maassa että lähes törmäsi Pimuun, muttei kuitenkaan ;) Pysähtyi ja kuulemma nosti etutassuaan. Vitsi olin Miloon tyytyväinen. Vaikka oli tuossa kulman kohdassa vähän "hukassa", ei pyytänyt meiltä ihmisiltä tukea/apua vaan ratkaisin ongelmansa ihan itse.

Pimun omistaja löysi metsästä kanttarelleja ison kasan ja jäi niitä poimimaan, niinpä me mentiin Milon kanssa vielä 3. kerran maaliin. Tällä kerralla tehtiin jälki Kodalle. Peilikuva jäljestä jonka Pimu teki Milolle. Koda harhautui kerran jäljeltä mutta löysi meidät kuitenkin.

Hauskaa taas oli ja hikikin tuli.

Tobyn omistaja kysyi minkä ikäinen Milo on? Kun kuuli että (vasta) 1v 5 kk, totesi että te olette varmaan tokoilleet paljon kun koira on noin rauhallinen ja "hanskassa" :-D Milo on kyllä saanut tämän rauhallisuutensa ja "hanskassa olemisen" syntymälahjana, se vaan on tuollainen mussukka :)

Huih! Aika iso ja utelias toi Pike.