Kärsivällinen maalikoira
Nopeasti Pimu meidät sitten löysi kun matkaan pääsivät.
Seuraavaksi olikin Milon etsintävuoro. Toby oli mennyt maaliin, vaikeakulkuista oli sekin maasto. Risukkoa, louhikkoa, rämettä.... Milo haisteli taas tarkasti Tobyn valjaita ja lähti matkaan. Lähdössä vähän etsi mihin suuntaan pitäisi mennä. Koska jälki oli jo 30 min vanha, Milo teki huomattavasti enemmän töitä kuin viikko sitten, jolloin jälki oli tuore. Louhikolle asti edettiin hyvin, siinä Milo jäi vähän miettimään asioita. Emme Sanin kanssa kiinnittäneet Miloon ollenkaan huomiota, katselimme vain muualle. Hetken mietiskeltyään, päätti palata vähän takaisinpäin ja sai taas jäljestä kiinnni ja niin matka jatkui. Hetken rämpimisen jälkeen maalikoirakin löytyi. Milo ilmaisi Tobyn pysähtymällä, josta seurasi kehut ja palkka.
Hieman ennen ilmaisua Milo vingahti muutaman kerran, en tiedä mitä se merkitsi. Ilmaisiko vingahtamalla että lähellä ollaan vai mitä vinkui. Täytyy seurata miten seuraaavilla kerroilla ilmaisee.
Seuraavaksi onkin sitten "etsintäkoe". Eli normaali jälki, mutta jäljestämistä tulee seuraamaan joku edistyneempi ohjaaja. Luultavasti meidän koe pidetään 28.9.2008. Sen jälkeen voimme harjoitella treeniringissä. Tätä harrastusta varmaan jatketaan, niin hauskaa se on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti