Hevosia ja etsintätreeniä

Iltapäivällä lähdettiin taas kohti Nurmijärveä, poiketen Viralaan Outia ja Pikeä moikkaamaan. Outi ja Adalmiina olivat sänkkärissä ratsastamassa, tässä vähän kuvia:

No missä ne hevoset on?


"Sieltähän ne laukkaavatkin mua katsomaan"


Olen kyllä aika hieno! (ja tiedän sen)

Mutta niin on Pirkkokin!

Tukka jäi kyllä kampaamatta

Kuvaus sessioiden jälkeen lähdettiin siis etsintätreeneihin Myllykoskelle.
Tällä kerralla oli tarkoituksena etsiä n. 15 min. vanha jälki. Lopulta kävikin niin että Milo joutui etsimään peräti 45 min vanhan jäljen. Anoukan etsiminen kun kestikin yllätävän kauan ja Milo etsi vasta Anoukan jälkeen. Maalissa oli ihana mäyrisnarttu Pimu. Etsintä meni tosi hyvin, ottaen huomioon että jälki tosiaan oli jo 45 min. vanha. Milo tiesi kokoajan mitä oli tekemässä, vaikkakin muutaman kerran poikkesi jäljeltä. Palasi kuitenkin aina takaisin omatoimisesti ja jatkoi jälkeä.

Vasta aivan lopussa (kun minä jo näin maalin), Milo lähti väärään suuntaan erittäin määrätietoisesti ja vauhdikkaasti. Sieltä jouduin Milon pyytämään takaisin jäljelle, josta saikin heti taas kiinni ja johdatti meidät maaliin asti. Ihana pimu löytyi :)
Aikaisemmin kun olin seuraamassa Anoukan etsintää, pyörimme alueella jonne Milo nyt määrätietoisesti pyrki. Olisikohan haistanut meidän jäljet siellä (ilmavainulla). Mahdollisesti, en osaa sanoa .

Tämän jälkeen menimme Milon kanssa maaliin ja etsijäksi tuli Koda. Jälki oli ehkä 200-300 m. Milo odotteli maalissa ihan nätisti. Koda onneksi myös löysi meidät aika pian, nälkä nimittäin kouri jo meikäläisen mahassa. Tuli mieleen siellä odotellessa että eväät ei olis pahitteeksi, maalissa kun joutuu kuitenkin aina vaan pidempiä aikoja olemaan. Ehkä mä ensi kerralla otan voileivän, ettei tarviset Milon nakkeja syödä :O