Aamulenkillä satuttiin juuri paikalle kun läheisen vanhustentalon (tai senioriasuntolan?) pihassa Svea mummolta oli lähtenyt rollaattori käsistä ja mummo perässä päistikkaa nurmikolle kumoon. Mummo oli selvästi paniikissa yrittäessään kieriä rollaattoria kohti, sisävaatteissaan :(
Onneksi satuttiin paikalle, Milo kiinni lipputankoon (vaikka mielellään olisi mummoa tervehtinyt), mummo pystyyn ja saatto kotiovelle. Onneksi ei mummoa sattunut! Päivän hyvä työ tuli tehtyä heti aamusta.

Iltapäivällä lähdettiin Tiinan ja Leevin kanssa Päiville Turenkiin. Päivi halusi koittaa heidän koirien kanssa etsintää. Ensin Tiina ja Leevi lähtivät Roopelle maaliin. Onni ja Milo jäivät polun varteen (puihin kiinni) odottamaan. Onni ja Milo pitivät melkoista säestystä taustalla, joka selvästi vähän häiritsi Roopen keskittymistä. Aikansa Roope ihmetteli mikä on homman nimi, Päivi antoi Leevin hajun uudestaan, jolloin Roope lähtikin sitten etsimään. Varmaan hiukan eri reittiä meni kuin mitä Leevi oli kulkenut, mutta kyllähän Leevi lopulta löytyi. Roope haisteli alussa maata, lopussa meni ilmavainuilla.
Kun palattiin näiden kahden kiljukaulan (Milo ja Onni) luo, siellä jo joku lenkkeilijä ihmetteli että mikä homma, koirat kun huusivat kuin syötävät!

Seuraavaksi tehtiin Onnille jälki. Minä menin Roopen kanssa maaliin, Tiina jäi Leevin ja Milon kanssa polulle odottamaan. Onni tuli kuin tuulispää ja löysi meidät hetkessä. Oli kyllä käynyt Leevin hajulla mutta palasi takaisin oikealle hajulle. Onnin etsintää helpotti se että etsittävänä oli oman perheen koira :) Samalla tavalla olisi pitänyt tehdä Roopellekin, niitä häiriötekijöitä kun oli niin paljon...

Lopuksi tehtiin vielä Leeville. Me mentiin Milon kanssa maaliin. Leevillehän on tehty ennenkin ja tiesi heti mistä on kyse :) Jälki oli ehkä 150 m, suora. Oli tosi helppo, seuraavaksi täytyy Leeville ottaa vaikka 1 kulma ja pidempi matka :)

Milolle ei nyt tehtykään kun tarkoitus oli päästää koirat vielä vapaaksi ennen hämärää. Ja niinhän me päästettiin. Päivin koirat ottivat heti jalat alleen ja kääpiöt pinkoiva perässä minkä kintuista pääsivät! Milo (kuin Leevikin) uskaltaa näiden poikien perässä lähteä minusta ties kuinka kauas, minuutin verran olivat aina poissa näkyvistä. Roope oli pidempäänkin, taisi käydä tekemässä laavulle tulet ;)
Lenkkeilyn jälkeen poikettiin Päiville iltakahville.