Riihimäen epiksissä

Riihimäellä oli epäviralliset kisat. Enenen viittä haettiin Heli ja Unna seuraneideiksi. Riihimäellä tehtii heti pieni lenkki jonka jälkeen menin ilmoittautumaan. Ilmoitin Milon mini-kisaaviin sekä medi-mölleihin. Porukkaa oli tosi paljon, useampia myös meidän agilityryhmästä.

Ensin oli kisaavien rata, se meni NIIIN poskelleen että ketuttaa vieläkin!!! Radan alku oli tosi hankala, takaavientejä ja edestä heittoja ja vaikka mitä meille vaikeita kuvioita. No, siinä heti aluksi tuli jo hylkäys kun Milo taisi hypätä yhden esteen väärin päin. Tämä kohta ei vielä harmittanut, vaan se kun menimme keinulle... Milo varmaan luuli sitä puomiksi, meni niin vauhdilla, kunnes yht'äkkiä keinu romahtikin alas. Milo pelästyi sitä ja hyppäsi keinulta alas.

Ajattelin ottaa keinun uudestaan, jotta saataisiin se onnistumaan. Se oli virhe ajatus, olisi kai pitänyt vain jatkaa rataa kuin mitää ei olisi tapahtunut... Eihän Milo nimittäin enää sinne keinulle suostunut tulemaan vaikka miten houkuttelin :-( Voi paska! Just kun oltiin saatu keinu aika varmaksi. Edessä on varmaan taas puolen vuoden työ keinun kanssa.

Niin, ja se loppurata oli toivotonta sähellystä. Mulla meni pasmat ihan sekaisin ja ohjasin miten sattui. Kyllä ketutti! Ei se että rata meni miten meni, vaan se keinu(kammo).

Seuraavaksi medi-möllit. Sekin meni vähän niin ja näin... Ei mennyt heti putkeen, josta kielto. Puomin alastulostakin tuli vitonen, vaikken huomannut että olisi sen hypännyt. Lopuksi oli pitkä suora jossa hyppy, putki, hyppy ja hyppy. Se meni hyvin viimeiselle hypylle asti, jonka Milo sitten sivuutti jostain syystä. Siitä hylkäys, eli möllisäännöillä 10 virhepistettä. Yhteensä siis 20 virhepistettä :-D Ja omaksi suureksi yllätykseksi oltiin möllimedien voittajat! :-D :-D

Palkintoputki siis jatkuu, vaikkakin kyseenalaisella esityksellä ;)

Heli otti videotakin, mutta tuskin sitä kehtaa tänne laittaa :-D

Jos ennen näitä epiksiä olinkin sitä mieltä että aletaan olla valmiita virallisiin kisoihin, enää en ole. Oli kai huonoin esitys ever! Mutta Milo oli onnellinen kun sai vinkuvan pehmolelun :)

Kotiin päästyämme ei Kamulla ollut mitään asiaa puolta metriä lähemmäs uutta lelua, niin ihana se oli.