Perjantaina aamulenkillä huomasin että Milon vatsa oli kovalla, p*sko useamman kerran pienen papanan, mutta muuta erikoista ei koirassa ollut. Puolen päivän maissa sitten äitini, joka oli koiria pissattamassa, soitti että Milo ei ole ihan kunnossa. Yrittää kakkia mutta mitään ei tule ja jää vain istumaan ruohikolle sekä haistelee peräänsä. Tässä vaiheessa laitoin kasvattaja-Annelle viestiä että mikä auttaa ummetukseen? Vastaukseksi sain että anaalit pitää tyhjentää ja jos ei auta niin parafiiniöljyä. Hetken päästä äitini soittaa taas että nyt Milo on ihan selvästi kipeä... kaapii maata ja heittäytyy maahan makaamaan eikä suostu liikkumaan! Soitto taas Annelle, jonka jälkeen soittamaan eläinlääkärille aikaa. Ensin soitin Tawastvetiin, sinne olisin päässyt klo 15.00, soitin vielä Vethausiin josko sinne pääsisi aikaisemmin. Vethausissa oli aika klo 14.00.
Soitto taas kotiin että mikä on koiran tilanne? Jari ei oikein osannut sanoa mitään "Tossa se makoilee", ei auttanut muuta kuin lähteä kotiin katsomaan. Ehdin jo miettiä vaikka mitä ja syytellä itseänikin, epäilin nimittäin suolitukosta eilisistä broitsun koivista johtuen...

Kotiin päästyäni Milo tuli eteiseen vastaan häntä heiluen ja lelu hampaissa. Vaikutti siis normaalilta! Lähdettiin kävelylle ja koira oli ihan oma itsensä, kakkasi 2 kertaa ihan normaalisti :) :) Huh, selvittiin säikähdyksellä. Peruin ajan Vethausiin, soitto Annelle joka lupasi heti tarkastaa anaalit. Ja siellähän sitä tavaraa olikin. Annelle SUURI kiitos taas avusta ja vaivannäöstä. Anaalien tyhjennys Vethausissa olisi maksanut ehkä "hiukan" enemmän kuin kahvipaketin ;) Vaikkei se raha tässä mitään olisikaan meinannut, tärkeintä on koiran terveys. Sitäpaitsi tällaisia tilanteita vartenhan maksan molemmista koirista vakuutusmaksuja.

Vaikka Milo pureksiikin broitsun koivet erittäin hyvin, päätin kuitenkin että tästä lähin meillä syödään koivet jauhettuna. Eipähän tarvitse enää itseäni syyttää jos jotain tapahtuu.

Kotiin päästyäni avasin mieluisan sähköpostin. Olemme Milon kanssa päässeet treenaamaan agilityä Janakkalan Koirakerhoon :) Pienestä ihminen on iloinen :) :) vaikka toisaalta olo on ehkä
vähän haikeakin. Nyt kun pikkuhiljaa olen tullut tutuksi E-HKK:n ihmisten kanssa, vaihdan seuraa. Treenikavereita ja tutuksi tulleita ohjaajia voi vähän tulla ikävä :( Mutta uudet haasteet odottaa.

Suurinpina syinä kerhon vaihtoon on Janakkalan kerhon paremmat harjoitteluolosuhteet. Talvella lämmitetty halli kuulostaa PAAAALJON paremmalta kuin Pekolan lava jossa tosiaankin on kylmä! Myös kesäkenttä Janakkalassa on parempi kuin Kirstulan liukas nurmikenttä.
Toisena suurena syynä on Janakkalan kurssien hinnoittelu, kausimaksulla saan harkata niin monessa ryhmässä kuin haluan (mihin pääsen). Eli nyt maksan 60 € siitä että Kamu tokoilee, Milo agilitaa ja mahdollisesti Kamu pentuagilitaa (olen hakenut ryhmään, katsotaan miten käy). Kun maksaisin pelkästä Kamun tokosta joka tapauksessa 50 €. Kolmantena, vähäpätöisimpänä syynä oli talkoovelvoitteet. Jokaisella kerholla on talkoovelvoitteet, nyt vapaudun yhden kerhon velvoitteista.

Tänä aamuna klo 07.30 käytiin Katuman rannassa aamulenkillä. Pirteä pakkaskeli, joutsenperhe ja usva järven päällä. Luontokuvaajan paratiisi.

Tällä "luontokuvaajalla" ei ollut mukana kuin kännykän kamera:

Jäljistä päätellen joku oli käynyt jo pirteällä aamu-uinnilla




Joutsenperhe


Aamulla lähdettiin Riihimäelle agilitykisoihin. Hankin Milolle kisakirjan sekä mittautin tuomarilla. Milo ei tykännyt mittauksesta yhtään ja oli kuin spagettia. Kauan tuomari yritti ja sai tulokseksi kaikkea 34 ja 37 cm väliltä... Niinpä merkkasi Milon nyt miniksi mutta vielä tarvitaan korkeintaan kahden tuomarin mittaus ennen lopullista päätöstä. Enemmistöpäätös (3 mittauksesta) ratkaisee. Voi ei, ei siis tullut vieläkään asiaan selvyyttä. Iltapäivällä Riksussa olisi vielä toinen (ja kolmaskin) tuomari mutten tiedä jaksanko lähteä ajelemaan/onko autoa käytössä.. katsotaan.

Jatkoa... lähdin vielä Riksuun toiselle tuomarille. Nyt Milo seisoi suht' nätisti ja tämä tuomari sai tulokseksi "Medi" :( No, ei auta muuta kuin asennoitua medikorkeuksiin. Eli tästä lähdin meidän heikko lenkkimme ei olekaan keinu tai rengas... vaan hypyt. Medihypyille Milo "hakee", ne syövät siltä sekä vauhtia että intoa. Harmittaa aika vietävästi mutta minkäs teet, koira on harmittavasti ½-1 cm yli minirajan. Onhan tässä vielä pieni mahdollisuus että 3. tuomari mittaakin Milon miniksi, mutten jaksa siihen uskoa.