Sairaskertomus, treenauksen jatkuminen ja avautuminen

Jos naama on vähintääkin näin luminen joka ulkoilun jälkeen, onko se ihmekään jos silmä- ja korvatulehdus tulee? :-D


Tässä on mennyt 3 viikkoa koirien lomaillessa, treenejä ei siis ole ollut. Eikä olla itsenäisestikään edes tokoiltu. Ulkona on ollut niin kylmäkin ettei siellä tarkene olla jos ei kokoajan liiku.

Kamun loma on mennyt aikalailla sairastaessa. Ensin joulun pyhinä alkoi oikea silmä rähmimään. Pari päivää yritin hoitaa sitä kotikonstein, siis ahkeraa puhdistamista.Mutta koska silmä tuntui menevän vain huonommaksi, joulupäivänä soitto päivystävälle joka määräsi Oftan Akvakol 5mg/ml, silmätippoja. Ja käski mennä maanantaina lääkäriin jos silmä ei yhtään parempi. Tipat alkoivatkin heti auttamaan, jo seuraavana aamuna rähmää huomattavasti vähemmän ja maanantaihin mennessä silmä näytti jo kaikin puolin hyvältä.

Joulun ja uudenvuoden välipäivät taisi Kamu on terveen kirjoissa, kunnes uudenvuoden päivänä alkoi ripuloimaan. Aluksi ripulointi oli pientä, mutta joka yö oli tehnyt läjän jonnekin päin huoneistoa. Aloin syöttämään Attapectin tabletteja, mutta ei tuntunut auttavan. Kamu oli kyllä oikein pirteä, söi hyvin ja joi myös.

Tähän samaan syssyyn alkoi vielä ravistelemaan päätään ja raapimaan vasenta korvaansa. En ollut tästä kovin yllättynyt, koska Kamu rakastaa hinkata päätään lumeen. Arvelin silmätulehduksenkin johtuvan samasta syystä. Lunta on siis ollut silmät ja korvat täynnä...
Aloimme siis ripulin ohessa hoitamaan myös korvia. Ahkeraa puhdistusta ja Milolle määrättyjä Canofite Vet korvatippoja.

Korvavaiva saatiin hoidettua mutta ripuli jatkui. Ihmettelin kovasti kun ei Attapectin eikä Tehopakt auta, eikä tartu Miloon :-o
Niinpä päätin loppiaisena madottaa koirat, jos kyse olisi madoista? Viimeksi olen madottanut kesällä, eli korkea aika oli toimenpide jos suorittaa!!
Madotuksesta seuraavana yönä Milo herätti ulos ja kakkahätähän sillä olikin. Mutta Milolle ei lääkkeestä tullut sen kummempia oireita. Mutta Kamu... ruikku lensi sitten seuraavan yön ja päivän aikana ihan huolella. Mutta madotuksesta 1½ vuorokauden jälkeen maha rauhoittui eikä enää ole ollut mitään oireita, kakka on nyt normaalia tasalaatuista tuubaa. Eli matoja sillä raukalla taisi olla :( ja nyt poden huonoa omaatuntoa että madotusväli oli päässyt noin pitkäksi. No, pitihän tämäkin oppia kantapään kautta.

Nyt pari päivää Kamu on siis ollut ihan kunnossa, niinpä tänään päästiin pentuagilityyn.
Paikalla oli vain Kamu, Vatti ja Zona. Riittävästi siis treeniaikaa jokaiselle tiedossa.

Tällä kerralla otettiin taas pientä radanpätkää, jossa oli hyppyjä ja putki sekä viimeisenä vinokepit. Aluksi harjoiteltiin esteen takana odottamista ja hyvin Kamu malttoi odottaa :)
Itse ratakin meni meiltä (treenailun määrään suhteutettuna) melko hyvin :) Kamu oli erittäin innokas :) Keppejä ei muistanut ensin ollenkaan, onhan niiden treenaamisesta jo aikaa. Mutta kun hihnan kanssa muistuteltiin niin hienosti meni nekin lopulta.... ja taas treenailuun suhteutettuna. Ettei joku luule että se oikeasti kepit jo osais :-p

Harjoiteltiin kahta erilaista radanpätkää ja lopuksi vielä irtoamista "vauhtisuoralla" sekä puomia. Varsin onnistuneet treenit Kamulla. Mutta selvästi taas väsyi, henkisesti. Olihan siinä pienelle käppänälle taas paljon mietittävää.

Ensi viikolla ohjelmassa ainakin Kamun silmäpeilaus, Milon agitreenit (jos ehditään) ja agilityränkkärit ja Milon toko. Lauantaina taitaa Kamun treenit jäädä väliin kun menen auttamaan Piken ja Mimmun muuttoa. Tästä tämä treenikausi taas käynnistyy :)

Lisää kantapään kautta opittua: Älä luota nettituttuihin, älä vaikka kyseessä olisi käppänäihminen (vitsi) ja vaikka miten VAIKUTTAISI luotettavalta. Taustaa.... Ompelin syksyllä eräälle ihmiselle (hänen pyynnöstään) 3 koirantakkia ja myin vielä yhden Milolle pienen ostotakin. Lähetin takit hyväuskoisesti sovitettavaksi, olihan tämä samainen ihminen tilannut minulta viime talvena useamman loimen ja maksut tulivat joutuisasti, luotin siis häneen. Näistä neljästä takista jouduin itse alkaa kyselemään, sopiko? ja ilmoitin tilinumeron ja summan (vaikka oli hänellä jo tiedossa). Hetken päästä tulikin vastaus että takit olivat hyvät, kiitos siitä mutta nyt on vähän maksuvaikeuksia ja selitystä naapurin kissan leikkauksesta... No, tämän ymmärsin täysin (sinisilmäinen?!?!) ja sanoin että ehtii maksamaan myöhemminkin. Kiiteli kovasti ja kertoi jotain ikäviä juttuja henkilökohtaisesta elämästään. No, aikaa kului eikä maksua näy, aloin joulun alla kyselemään, josko voisi maksaa edes osan takkivelastaan. Nyt tulikin täysi hiljaisuus, ei mitään vastausta. Tällä viikolla laitoin uudestaan kyselyä sekä facebookissa että käppänäfoorumin yksärillä... täysi hiljaisuus. Tiedän kuitenkin että henkilö on käynyt käppänäfoorumilla lähes päivittäin ja facebookissakin joka viikko. Vastaisi edes jotain? Vaikka että hän maksaa joka kuukausi 20 euroa, tai ettei vieläkään pysty maksamaan ollenkaan, senkin ymmärtäisin ja sulattaisin (sinisilmäinen kun olen), mutta täysi hiljaisuus! Ottaa päähän!
Menenpä tästä Facebookiin ja liityn ryhmään "Mitä enemmän opin IHMISISTÄ, sitä enemmän rakastan KOIRAANI..."